Natalia Kisnanen. Missä olet, suomalainen.

Natalia Kisnanen

Missä olet, suomalainen.

Ensimmäinen luku, jossa Kerttu ihmettelee, miten ihmeessä suomalaiset ovat itse oppineet oman kielensä

Kerttu katseli yksinäisiä jalanjälkiä lumessa.

Lunta oli satanut koko perjantai-illan.Tuon kauhean perjantai-illan, jona Henkan ja Kertun asunto oli kiehunut kuin tulinen keitto. Sellainen, joka saa nenän kutiamaan ja silmät vuotamaan vettä, jos erehtyy työntämään päänsä padasta kohoaviin huuruihin.

Henkka ja Kerttu olivat erehtyneet.

Maailma ikkunan takana oli kuitenkin kylmä ja rauhallinen. Siitä Kerttu oli kiitollinen, että lumisade oli lakannut Henkan lähtiessä.

- Johtolanka, Kerttu sanoi katsellessaan jälkiä, joita tutut miesten talvikengät olivat painaneet hankeen.

Jäljet veivät ja päättyivät bussipysäkille. Edellinen bussi oli kaartanut ohi kauan sitten, päätteli Kerttu, sillä pysäkillä hytisi ja värjötteli nainen. Hän oli keski-ikäinen ja pyylevä, ja halusi jostakin syystä pukeutua asialliseen hameeseen pakkasella. Sukkahousuihin verhotut sääret palelivat taatusti! Palella taisi naisen naamakin, niin punaiset hänen poskensa olivat. Tavallisesti suomalaisposket olivat Kertusta melkein yhtä kalpeita kuin lumi.

Kertusta tuntui hölmöltä, aivan epäkohteliaalta seistä naisen vieressä mitään sanomatta valkeassa maailmassa, joka oli heitä kahta lukuun ottamatta autio.

Monta piinaavaa minuuttia Kerttu mietti, ettei hän oppisi ikimaailmassa kunnolla suomea, jos hän seisoisi hiljaa niin kuin suomalaiset! Miten ihmeessä vaitonaiset suomalaiset olivat itse oppineet oman kielensä?

Ai niin. Tietenkin puhelimeen puhumalla. Punaposkisen naisen puhelin alkoi soida. Se oli käsilaukun pohjalla, ja ennen kuin nainen sai sen käsiinsä, Kerttu oli ehtinyt kuulla soittoääntä hyvän matkaa. Se oli pätkä Kertulle radiosta tuttua iskelmää.

Hei, onko muita meitä maailmaan eksyneitä täällä päällä kylmän maan, siipirikkoina?

- No hei! Mä oon kuule täällä bussipysäkillä vieläkin. Joo-o, sanopa muuta! Suututtaa! Ja täällä on kauheen kylmä! No mä tuun niin pian ku mä pääsen...

Kyllä suomalaiset puhua osasivat. He kuitenkin ryhtyivät puhumaan vasta, kun he tunsivat puhekumppaninsa. Eli kuinka kukaan saattoi tutustua uusiin ihmisiin, jos uusien ihmisten kanssa ei voinut puhua? Ainakaan Kerttuun kukaan ei tällä menolla ikinä saisi tilaisuutta tutustua!

Kun nainen oli lakannut puhumasta puhelimessa, sanat tekivät kapinan Kertun kielellä ja karkasivat ulos:

- Hei, mulla ei oo kelloa mukana, mä unohdin sen. Koska tulee seuraava bussi? Nainen ilahtui, joko siitä, että tumma vierustoveri puhuikin suomea, tai siitä,

että pääsi valittamaan. Hän olikin jo puhelunsa aikana päässyt vauhtiin valittamisen kanssa.

- Sen piti tullajo kauan sitten! Taas on yksi bussi jääny välistä. Nää on nää lumikelit semmosia, ettei yhtään voi luottaa aikatauluihin!

Kerttukin ilahtui. Jotkut suomalaiset vaivaantuivat, kun heidän kanssaan yritti puhua, mutta onneksi tämä nainen ei kuulunut heihin. Hän silmäili Kerttua uteliaasti, mutta ystävällisesti, kunnes lopulta uteliaisuus tiivistyi kysymykseksi.

- Mitä sä muuten tykkäät lumesta?

Kerttu huomasi, että hänen jalkansa olivat asettuneet ihan itsestään Henkan jättämien jalanjälkien sisään.

- Lumi on kaunis... mutta joskus se on niin kylmä.

- Kylmää, niin, lumi on kylmää, eihän se lämmintä voisi ollakaan, pullea nainen naurahti.

- Mä tarkotan... Mä tarkotan, että lumi ei välitä. Se vaan on kaunis ja hiljaa. Vaikka mitä tapahtuis.

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

Ai niin. Kun muistetaan jotakin, mikä olisi pitänyt muistaa jo aiemmin. "Ai niin, unohdin ostaa maitoa kun kävin kaupassa." "Ai niin, en vielä ole kertonut siitä."

Asettuneen, perusmuoto asettua. Mennä paikalleen, pysähtyä olemaan jossakin. Huomasi jalkojensa asettuneen, huomasi, että jalat olivat asettuneet.

Huuruihin, perusmuoto huuru. Höyry, kaasu.

Hytisi, perusmuoto hytistä. Täristä, koska on liian kylmä. Palella.

Hyvän matkaa. Kauan.

Ihan itsestään. Ilman apua. Omin päin. Itsekseen.

Ikimaailmassa. Koskaan, milloinkaan, ikinä.

Johtolanka. Vinkki, merkki, vihje siitä, mitä on tapahtunut, kuka on tehnyt. Taustalla verbi johtaa; tie voi johtaa eli viedä kotiin. Opettaja voi johtaa oppilaat oikeaan suuntaan, kun oppilaat kävelevät opettajan perässä.

Jäänyt välistä, perusmuoto jäädä välistä. Olla tulematta, tapahtumatta, vaikka sen piti tulla tai tapahtua. Jos odotat joka viikko kirjettä, mutta yhtenä viikkona kirjettä ei tule, silloin yksi kirje on jäänyt välistä.

Kaartanut, perusmuoto kaartaa. Kulkea mutkaa pitkin. Mennä eteenpäin ympyrän tai puoliympyrän muodossa.

Kapina. Vastustus, yritys muuttaa asiat toisenlaisiksi.

Kehumaan, perusmuoto kehua. Sanoa kauniita asioita, ylistää.

Kunnolla. Hyvin, hienosti, täysin. Kun työn tekee kunnolla, sen tekee hyvin. Taustalla substantiivi kunto; se, jolla on hyvä kunto, jaksaa liikkua ja tehdä raskasta työtä. Se, jolla on huono kunto, ei jaksa vaan väsyy nopeasti.

Kutiamaan, perusmuoto kutista. Iho kutisee, kun sitä pitää raapia. Nenä kutisee, kun se pitää niistää, vaikkapa nenäliinaan.

Kuulunut heihin, perusmuoto kuulua johonkin. Olla osa jotakin. Suomi on osa Eurooppaa, joten Suomi kuuluu Eurooppaan. Banaani kuuluu hedelmiin, mansikka kuuluu marjoihin.

Lakannut, perusmuoto lakata. Loppua, päättyä.

Lukuun ottamatta. Jos näitä ei lasketa eli oteta lukuun; ilman näitä. Heitä kahta lukuun ottamatta, ilman heitä kahta.

Lumikeli. Luminen sää.

Piinaavaa. Liian ikävää, tylsää tai jännittävää.

Puhekumppaninsa, perusmuoto puhekumppani. Henkilö, jonka kanssa puhutaan, keskustellaan, jutellaan.

Punaposkisen, perusmuoto punaposkinen. Sellainen, jolla on punaiset posket.

Pyylevä. Pullea, lihava.

Päästä vauhtiin. Innostua. Tehdä jotakin keskittyneesti, haluamatta lopettaa.

Runollisesti. Runollinen kieli on kaunista kieltä, kielellistä taidetta. Runollinen puhe on kuin runokirjasta.

Saattoi tutustua, perusmuoto saattaa tutustua. Voida tutustua, pystyä tutustumaan.

Siipirikkoina, perusmuoto siipirikko. Joku joka voisi lentää jos häntä ei olisi satutettu. Lintu, jolla on vain yksi siipi, on siipirikko.

Silmäili, perusmuoto silmäillä. Käyttää silmiään tarkempaan katsomiseen. Katsella.

Tiivistyi, perusmuoto tiivistyä. Muuttua ajatuksesta toiminnaksi, teoiksi. Muuttua kaasusta nesteeksi, vaikkapa vesihöyrystä pisaraksi. Muuttua monesta yhdeksi, jossa kaikki monen osat näkyvät.

Tuskaa, perusmuoto tuska. Suuri kipu. Hyvin epämiellyttävä olo.

Tällä menolla. Jos asiat tapahtuvat samalla tavalla. Niin kuin tähän asti.

Vaitonaiset, perusmuoto vaitonainen. Hiljainen, vähän tai harvoin puhuva.

Vaivaantuivat, perusmuoto vaivaantua. Tuntea olonsa epämukavaksi, ikäväksi, kiusaantuneeksi. Taustalla verbi vaivata; taikinaa voi vaivata eli leipoa, ja vaivauksen jälkeen taikina voisi tuntea olonsa vaivaantuneeksi.

Vei tämän mennessään, perusmuoto viedä mennessään. Ottaa mukaansa. Napata jokin ja mennä pois sen kanssa.

Verhotut, perusmuoto verhota. Peittää, piilottaa, kätkeä kauniiseen kankaaseen. Taustalla verhot, kankaat, jotka roikkuvat ikkunoita koristamassa.

Vierustoveri. Henkilö, joka on vieressä. Lähimpänä seisova, istuva tai makaava ihminen.

Vuotamaan, perusmuoto vuotaa. Valua tai päästää valumaan ulos. Veri voi vuotaa sormesta. Vesijohto vuotaa, kun siitä tippuu vettä.

Välinpitämätön. Sellainen, joka ei piittaa, ei välitä toisesta. Sellainen, jota ei kiinnosta, miltä toisesta tuntuu.

Värjötteli, perusmuoto värjötellä. Yrittää pysyä lämpimänä, kun on liian kylmä.

Toinen luku, jossa Eija ajattelee: "Mitä minä sanoin!"

Kerttu ei ollut soittanut ja varoittanut tulostaan. Niinpä nainen, jonka luokse Kerttu oli bussilla menossa, ei tiennyt tämän seisovan oven takana.

Kerttu ei pitänyt kiirettä ovikellon soittamisen kanssa. Hän seisoi rapussa ja piti villatumput päällä, vaikka hänen olisi oikeastaan pitänyt vetää ainakin toinen niistä kädestään ja painaa ovikelloa.

Totuuden nimissä on sanottava, ettei Eija olisi ihmetellyt, jos olisi tiennyt, kuinka kauan hänen veljensä vaimo jahkaili oven takana.

Eija tiesi, että hänen naamastaan näki, mitä mieltä hän oli kaukorakastumisesta, Mariquitasta ja pikkuveljen koko avioliitosta. Pessimismi ja suurkatastrofin odotus olivat kaivertaneet lisää ryppyjä ikääntyville kasvoille aina, kun Eija oli katsahtanut Mariquitaan (se oli Kertun alkuperäinen nimi).

Ei Eija mikään rasisti ollut, vaikka niin Mariquita varmastikin asian tulkitsi. Eikä häntä siitäkään voinut moittia. Tyttöparka oli varmastikin synnyinmaassaan tottunut ihonväriin perustuvaan ylenkatseeseen. Monet häntä vaaleammat ihmiset pitivät itseään häntä parempana vain, koska olivat vaaleita.

Henkka oli kerran Eijan kuullen vakuuttanut Mariquitalle, että Helsingin seudulla oli ylipäätäänkin vain vähän rasisteja. Kunhan Mariquita vain oppisi suomea, ihmiset pitäisivät hänestä yhtä paljon kuin Henkka piti. Paitsi ettei Mariquita tietenkään saisi antaa kenenkään muun pitää hänestä yhtä paljon kuin Henkka piti. Niin Henkka oli sanonut ja rutistanut Kerttua omistavasti.

Eija ei voinut olla irvistelemättä ajatellessaan, miten nuo kyyhkyläiset eivät malttaneet pitää näppejään erossa toisistaan. Huulista puhumattakaan! Mokomakin lii— mapari! Millään eivät nuo kaksi malttaneet istua siivosti vierekkäin. Aina heidän piti vähintäänkin nojailla toisiinsa kuin kaksi selkärangatonta. Eija oli paheksuvalla katseellaan sentään saanut Mariquitan tajuamaan, ettei ollut sopivaa röhnöttää Henkan sylissä Eijan pienen pojan nähden.

Henkka oli niin ajattelematon, mutta se nyt oli miehille tyypillistä! Pikkuveli oli kiskonut tytön kaukaiseen peräpohjolaan ymmärtämättä, ettei salamarakastuminen voinut johtaa kuin suurkatastrofiin. Vaikka eihän sitä tyttöä kiskoa tarvinnut. Hyvinvointi-Suomi houkutti taatusti ketä tahansa köyhää piikaa kehitysmaasta, sen Eija ymmärsi hyvin.

Pikkuveli-höppänä varmaan kuvitteli Eijan olevan vain katkera vanha akka. Se olikin helpompaa kuin kuunnella, mitä sanottavaa isosiskolla oikeasti olisi ollut.

Kuinka ironista elämässä olikaan se, ettei kukaan halunnut oppia toisten virheistä. Jokaisen piti tehdä omansa. Pikkuveli ei suostunut tajuamaan, ettei kukaan mitenkään voinut tuntea vierasmaalaista morsiantaan vuoden tuttavuuden perusteella!

Mariquita ei ollut sen halukkaampi näkemään vaaraa kuin Henkkakaan, saati sitten kuulemaan siitä Eijalta. Vaan kenenpä muunkaan kuin Eijan kelloa hän olisi nyt ringutellut. Henkalla ei ollut muita omaisia kuin tämä yksi epäluuloinen isosisko -ja viisivuotias siskonpoika,Jevgeni.

- Pling plong, äiti, ovikello soi! poika kiljui.

- Kuka siellä voi olla? En odota ketään, Eija vastasi vastahakoisena nousemaan laiskanlinnastaan, sillä hän olisi halunnut katsoa rauhassa lauantaiaamupäivän sisustusohjelmaa.

Eijan jalkojakin pakotti. Onneksi hänen ei tarvinnut kiiruhtaa, sillä reipas poika riensi yökylässä olleen ystävänsä kanssa ovelle. Eija hymyili lapsensa kiltteydelle.

Petyttyään miehiin Eija oli yksinään adoptoinut itselleen pellavapäisen pojanvesselin Venäjältä. Helpolla pääsivät ne, joiden odotusaika kesti vain yhdeksän kuukautta! Byrokraattinen raskaus oli raastavan paljon pitempi. Jevgeni ehti kasvaa kolmivuotiaaksi orpokodissa, ennen kuin Eija sai luvan tuoda hänet Suomeen.

Nyt Jevgeni oli viiden vanha ja puhui täydellistä suomea. Hänen puheestaan ei kukaan voinut kuulla, ettei hän ollut syntynyt Suomessa. Mariquita oli sanonut olevansa siitä vähän kateellinen Jevgenille - ja kaikille maailman lapsille! He oppivat kieliä niin kamalan nopeasti, ja ilman aksenttia.

Eijaa säälitti tyttöparka. Mariquita oli käyttänyt suomen oppimiseen niin paljon aikaa ja energiaa - sinisilmäisesti, Eija olisi halunnut ajatella, mutta Mariquitan silmät olivat kyllä ruskeat.

Niin. Anteliaan Henkan silmät ne tässä sittenkin kaikkein sinisimmät taisivat olla.

Ken on kummin kaima

Suomalaisissa romaaneissa vilisee joskus sanoja, jotka viittaavat sukulaisuuteen. Tai ainakin sinne päin. Helpoimmat sukulaissanat osaatkin varmasti jo:

Eno on äitisi veli.

Setä on isäsi veli. Lapset tosin usein kutsuvat kaikkia aikuisia miehiä sediksi.

Täti on äitisi tai isäsi sisko. Lapset saattavat sanoa kaikkia aikuisia naisia tädeiksi.

Serkku on tätisi tai setäsi lapsi.

Anoppi on vaimosi tai aviomiehesi äiti.

Appi tai tuttavallisemmin appiukko on puolisosi isä.

Vävy on tyttäresi aviomies. Nykyaikana vävyksi voi kutsua pojankin aviomiestä. Miniä on oman pojan vaimo, tai miksei nykyään tyttärenkin vaimo.

Anoppi, appi, vävy ja miniä ovat yleisesti käytössä jo ennen avioliittoa. Eli vaikka et esimerkiksi olisikaan naimisissa tyttö- tai poikaystäväsi kanssa, hänen vanhempansa voivat kutsua sinua miniäksi tai vävyksi.

Mummi, mummo tai mummu on isoäitisi. Mummoiksi kutsutaan kaikkia iäkkäitä naisia, ainakin silloin kun he eivät kuule. Vaari tai ukki on isoisäsi.

Nämäkin sukulaiset on hyvä tuntea:

Mamma voi suomessa olla yhtä hyvin äiti kuin isoäiti.

Pappa voi suomessa tarkoittaa sekä isää että isoisää - tai ketä tahansa vanhempaa miestä.

Pikkuserkku on serkun lapsi.

Lanko on vaimon veli - tai siskon aviomies.

Käly on aviomiehen sisko - tai veljen vaimo.

Nato on monen mielestä sama kuin käly, mutta virallisesti vain aviomiehen sisko. Eli jos luet romaania jossa nato hyökkää sankarin kimppuun, sankari-poloinen ei onneksi ole sotilasliiton tähtäimessä. Tosin perheriita voi tuntua hänestä yhtä kamalalta kuin pommi-isku.

Kyty on aviomiehen veli. Taata on isoisä.

Nämä eivät ehkä varsinaisesti ole sukua, mutta törmäät varmasti heihinkin:

Kummitäti tai kummisetä tai ihan vaan pelkkä kummi astuu esiin, kun joku saa lapsen.

Silloin lapsen äiti ja isä valitsevat hänelle kummit ystävien ja sukulaisten joukosta. Kummin tulisi olla mukana lapsen elämässä. Hän voi hoitaa tätä ja viedä tätä esimerkiksi elokuviin tai matkoille. Laiskakin kummi muistaa lasta lahjoilla silloin kun lapsella on merkkipäivä. Ennen vanhaan kummin tuli opettaa lapselle kristinuskoa ja huolehtia tästä, jos lapsen vanhemmat eivät enää pystyisi tästä huolehtimaan. Nyky-Suomessa nekin, jotka eivät kuulu kirkkoon, nimeävät lapsilleen kummeja.

Leski on menettänyt puolisonsa. Hänen aviomiehensä tai vaimonsa on kuollut. Orpo on menettänyt vanhempansa. Orvon isä ja äiti ovat kuolleet.

Kaima on henkilö jolla on sama nimi kuin sinulla. Kun suomalainen kertoo juhlista, joihin oli kutsuttu kummit ja kaimat, hän tarkoittaa, että vieraita oli epätavallisen paljon. Jätkä on mies tai poika. Ennen vanhaan jätkiä olivat vain metsätöitä tekevät miehet. Muija on nainen tai vähintään teini-ikäinen tyttö. Ennen vanhaan muijia olivat vain köyhät, vanhemmat naiset. Tantta on vanhempi naishenkilö.

Kaaso tulee vastaan häissä. Hän auttaa morsianta ja on yleensä tämän paras ystävätär tai sisar.

...ja jossa suku on pahin

- Hei, se on Kerttu! Jevgeni hihkaisi iloisesti saatuaan oven auki.

Jevgenin vieressä seisoi toinen poika, jonka iho oli ruskea niin kuin Kertunkin. Kerttu astui sisään hymyillen kummallekin söpöläiselle. Samalla hän huomasi silittävänsä vaivihkaa mahaansa.

- Tää on mun kaveri Asad, se asuu tässä samassa rapussa ja se oli meillä yötä, Jevgeni selitti Kertulle, ja sitten hän selitti toiselle pojalle: - Kerttu on mun enon kanssa naimisissa.

Poikien äänet saivat Kertun tuntemaan omantunnon pistoksen. Jospa hän sittenkin oli ajatellut liian synkästi Eijasta. Eihän sellainen ihminen voinut olla kovin paha, joka oli ottanut äidittömän pojan omakseen! Ja Jevgenin yövieras oli kävelevä todiste siitä, ettei Eijalla voinut olla liiemmin ennakkoluuloja tummaihoisia ihmisiä kohtaan. Hetken Kerttu toivoi kuvitelleensa koko jutun, sen, että Eijalla oli jotakin häntä vastaan.

Siis hetken.

- Sä! Eija huudahti. - Missä Henkka on?

- Etkö säkään tiiä? Kerttu vastasi vastakysymyksellä. - Henkka on kadonnu!

Henkka ei ollut uskoutunut huolistaan edes omalle siskolleen! Se huolestutti Kerttua, mutta samalla hänen lävitseen kulki pieni voitonriemun purkaus. Eipä epäilevä Eija ollutkaan läheisempi Henkalle kuin Kerttu!

- Miten sun nimi voi olla Kerttu vaikka se on suomalainen nimi ja sä et näytä suomalaiselta? Asad kysyi.

- Sen nimi on Mariquita. Se on espanjaa ja tarkottaa leppäkerttua, Eija ilmoitti.

- Niin, Kerttu naurahti. - Mun nimi on oikeasti Maria, niin kuin mun mummonkin oli. Mun veljet aina sano mua Mariquitaksi, ja sitten Henkka anto mulle suomalaisen lempinimen. Siksi mun nimi on nyt Kerttu.

- Kuinka söpöä. Ja nytkö sä et tiedä missä Henkka on? Eija tivasi.

Eijan vaativa äänensävy toi itkun takaisin Kertun kurkkuun. Johan nyt olivatkin tunteet pinnassa! Mutta sitä iloa Kerttu ei Eijalle antaisi, että itkisi tämän edessä! Kerttu keskittyi kuulostamaan yhtä kovalta kuin Eija:

- Henkka lähti yöllä ulos, eikä se vastaa puhelimeen. Sen känny on kiinni. - Jos joku rosvo on hyökänny sen kimppuun! Asad huudahti.

- Niin, tai jos se on jääny auton alle! Jevgeni ehdotti.

Pojat näyttivät olevan pikemminkin täpinöissään kuin peloissaan. Lapset innostuivat niin helposti, kun tapahtui jotakin erilaista ja jännittävää. Eija loi kuitenkin Kerttuun syyttävän katseen ja sanoi:

- Pojat, rauhoittukaa. Kerttu voisi kertoa, miksi Henkka lähti yöllä ulos. Tappelitteko te kenties?

Kerttu ei vastannut mitään. Hänellä oli täysi työ katsoa Eijaa takaisin yhtä äkäisesti kuin Eija katsoi häntä.

- Eihän yöllä saa lähteä ulos vaikka oiskin vihanen, Jevgeni sanoi.

- Tarvitaankin aikamoinen vihastuminen, että aikuinen mies karkaa omasta kodistaan, Eija sanoi.

- Henkka ei oo ikinä ollu poissa mun luota näin kauan. Jo kakstoista tuntia se on ollu kadonnu! Kerttu vastasi, ja nyt hänen äänestään särähti jo itku.

- Onko se pysynyt susta irti ennätykselliset kaksitoista tuntia, Eija päivitteli. Eija olisi sanonut enemmänkin, mutta jokin sai hänet pysähtymään. Ehkäpä se, että Jevgeni oli rientänyt halaamaan enonsa nuorikkoa. Eija väänsi ilmettään vähän pehmeämmäksi ja tarttui puhelimeen.

- Tällaisissa tapauksissa pitää varmuuden vuoksi soittaa terveyskeskukseen ja kysyä sieltä. Ei Henkalle kyllä varmaan mitään ole sattunut. Yleensä sairaaloista soitetaan potilaan kotiin, jos on tapahtunut onnettomuus, Eija rauhoitteli poikia. - Haloo, Eija Kettunen täällä. Haluaisin varmistaa, ettei yön aikana kadonnut veljeni Henri Kettunen ole joutunut potilaaksi... Kyllä, odotan... Mariquita, voisitko viedä pojat Jevgenin huoneeseen?

Kerttu katsoi parhaaksi totella Eijan huitovaa kättä, sillä Jevgeni ja Asad eivät malttaneet pysyä aloillaan, saati sitten vaiti. Pian pojat ja Kerttu istuivat lattialla rakentamassa linnaa lego-palikoista. Tai oikeastaan vain Kerttu rakensi, sillä rakentaminen sai hänet tuntemaan olonsa hieman paremmaksi. Jevgeni sen sijaan kiipeili levottomana vuoteellaan, kävi avaamassa ikkunan, kulki ympyrää lelujaan näpräten, kunnes istahti lopulta Kertun viereen irrottelemaan linnasta palasia. Asad keskittyi katselemaan Kerttua ja kuiskimaan Jevgenille kysymyksiä.

- Mistä se tulee? Miks se meni sun enos kaa naimisiin?

- Voit sä mullekin puhua, Kerttu rohkaisi Asadia, ja niin poika tekikin.

- Kuinka monta veljeä sulia on? Mulla on viis siskoa!

- lla on kolme veljeä. Ne asuu Kolumbiassa. Sieltä Kolumbiasta mäkin tulen.

- Mun siskot asuu täällä Suomessa niin kuin mäkin, mutta meidän äiti ja isä tuli Somaliasta, Asad kertoi.

- Niitten piti karata sieltä kun siellä Somaliassa oli niin vaarallista, Jevgeni tiedotti.

- Kolumbiassakin voi olla vaarallista, Kerttu mutisi.

Hän oli vaipua mietteisiinsä. Mitä hänen veljilleen mahtoi kuulua? Leandron oli ollut tarkoitus tulla käymään Suomessa, mutta se oli liian ihana unelma tullakseen todeksi. Leandro-veli ei ollut vastannut sähköpostiviesteihin moneen päivään. Veljeksistä keskimmäinen, Camilo, taas roikkui nettikahvilassa ihan liikaa, ihan kuin hänellä ei olisi parempaa tekemistä ollutkaan. Eikä sitä Camilon mukaan kyllä ollutkaan. Siellä, mistä Kerttu tuli, oli liian vähän töitä. Nuorin veli Santiago olikin löytänyt niitä isommasta kaupungista.

- Onks Kolumbia lähellä Somaliaa, Asad kysyi, ja Kerttu havahtui. Ei nyt saanut murehtia menneitä, nyt piti keskittyä lapsiin!

- Ei oo lähellä. Somalia on Afrikassa, mutta Kolumbia on Etelä-Amerikassa.

- Miks sä sitte näytät afrikkalaiselta? Jevgeni kysyi.

Kerttu päätti, että hänen oli päästävä lasten seuraan useammin. Heillä oli kiinnostavia kysymyksiä ja puheenaiheita! Eija astui kuitenkin huoneeseen, ennen kuin Kerttu ehti keksiä, kuinka vastata suomeksi hyvään kysymykseen ja vielä niin, että leikki-ikäiset pojat ymmärtäisivät vastauksen.

- Ikkuna kiinni, lämpöhän karkaa harakoille! Eija kivahti.

Hän syöksyi sulkemaan ikkunan ja siivosi mennessään muutaman lelun lattialta. Kerttu pani merkille, että Eija oli katsonut tarpeelliseksi siistiä kampauksensakin vieraskuntoon. Eija sanoi:

- Ei ollut Henkka-eno sairaalassa. Eikä sen kännykkä ole vieläkään päällä. Heidin kännykkä oli sen sijaan päällä ja Heidi tulee tänne ihan kohta, Ainon kanssa.

- Jee! pojat huusivat. - Aino on meidän kaveri, Asad selvensi.

- Heidi osaa varmaan kertoa meille, mitä seuraavaksi. Se on poliisi, Eija selvensi lisää.

- Mutta sä et vielä kertonu miksi eteläamerikkalaiset näyttää afrikkalaisilta, Jevgeni muistutti.

Eija keskeytti poikansa.

- Mariquitalla on varmaan nälkä. Annetaanpas, pojat, tädin nyt syödä.

- Kiitos, mutta ei mulla kyllä oo nälkä, Kerttu vastusteli.

Huoli Henkasta sai ajatuksen syömisestä tuntumaan kurjalta. Oikeastaan ihan kaikki tuntui äkkiä Kertusta kurjalta. Pitikö tähän nyt poliisikin vetää mukaan? Tärkeintä oli, ettei Henkalle ollut sattunut mitään. Eivätkö he nyt voisi vain odottaa, että mies soittaisi, tai laittaisi edes puhelimensa päälle? Kerttu oli koko bussimatkan lähetellyt Henkalle tekstiviestejä, mies saisi ne kun vain avaisi puhelimensa!

Eija mulkaisi Kerttua hyvin merkitsevästi.

- Jospa mä kuitenkin ottasin kahvia, Kerttu kakaisi ja seurasi Eijaa keittiöön.

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

Ennakkoluuloja, perusmuoto ennakkoluulo. Se, jolla on ennakkoluulo toista kohtaan, ajattelee toisesta pahaa, ennen kuin tuntee tämän, tutustuu tähän.

Epäluuloinen. Sellainen, joka suhtautuu toiseen varovasti, epäilee jotain pahaa hänestä.

Hetken. Vähän aikaa.

Hihkaisi, perusmuoto hihkaista. Sanoa asia hyvin innostuneesti. Huudahtaa.

Huolestutti, perusmuoto huolestuttaa. Tehdä huolestuneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi.

Ikääntyville, perusmuoto ikääntyvä. Vanhaksi tuleva, vanheneva. Ikääntyvät kasvot alkavat tulla ryppyisiksi, iho ei enää ole sileä.

Kaiversi, perusmuoto kaivertaa. Tehdä kuvio, uurre, jälki kaivamalla, raaputtamalla. Kihlasormukseen voi kaivertaa kihlatun nimen.

Kakaisi. Sanoi nopeasti, kuin yskien. Päästi sanat ulos kurkustaan.

Kamalan nopeasti. Tosi nopeasti. Se ei oikeasti ole kamalaa, vaan hienoa.

Karkaa, perusmuoto karata. Paeta. Mennä pakoon, karkuun, pois toisen luota. Piiloutua.

Kaukorakastumisesta, perusmuoto kaukorakastuminen. Rakastuminen kaukana asuvaan ihmiseen, jonka tapaaminen on välimatkan vuoksi hyvin vaikeaa.

Kunhan vain. Sitten kun, heti kun.

Kuulostaakseen. Että kuulostaisi. Haluaa kuulostaa joltakin, joten toimii sen mukaisesti

Läheisempi, perusmuoto läheinen. Lähellä henkisesti, tunteissa, sydämen lähellä. Läheinen on se, jolle haluat kertoa ilosi ja surusi, johon voit luottaa, jota rakastat.

Lävitseen. Läpi. Neula kulki kankaan lävitse eli kankaan läpi.

Morsiantaan, perusmuoto morsian. Nainen, joka on menossa naimisiin, tai juuri mennyt. Henkan morsian on nainen, jonka kanssa Henkka on menossa naimisiin - tai jonka kanssa hän on aika äsken mennyt naimisiin.

Nuorikkoa, perusmuoto nuorikko. Nuori vaimo.

Nyyhkäisi, perusmuoto nyyhkäistä. Hengittää itkuisesti. Tehdä itkevä ääni nenällä.

Olivat olleet kotoisin, perusmuoto olla kotoisin. Tulla alun perin jostakin. Olla syntynyt jossakin. Henkka on kotoisin Suomesta tarkoittaa, että Henkka syntyi Suomessa.

Oli vastaan, perusmuoto olla vastaan. Vastustaa, olla ennakkoluuloinen, epäluuloinen. Eijalla oli jotakin häntä vastaan, Eija ei pitänyt hänestä.

Oli yötä, perusmuoto olla yötä. Olla toisen kotona kylässä, vieraana koko yön.

Omaisia, perusmuoto omainen. Lähisukulainen. Miehen omaisia ovat vaimo, lapset, sisarukset ja vanhemmat.

Omistavasti. Niin kuin toinen olisi omaisuutta. Omana pitäen.

Orpokodissa, perusmuoto orpokoti. Talo lapsille, joiden äidit ja isät ovat kuolleet tai kadonneet kokonaan.

Pahemman kerran. Todella pahasti.

Pellavapäisen, perusmuoto pellavapäinen. Vaaleatukkainen. Taustalla substantiivi pellava, kasvi, josta Suomessa ennen vanhaan valmistettiin valkoista kangasta.

Perusteella. Kun syyn voi nähdä, tietää, päätellä jostakin. Eija ajattelee, ettei Henkka voi tuntea Kerttua vuoden tuttavuuden perusteella, Eija ajattelee, että Henkka ei voi tietää, millainen Kerttu on, koska he ovat tunteneet toisensa vain vuoden.

Petyttyään miehiin. Sen jälkeen, kun hän pettyi miehiin.

Pikemminkin innoissaan kuin peloissaan. Enemmän innoissaan, vähemmän peloissaan, vaikka voisi luulla, että asia on toisin päin.

Pitivät parempana, perusmuoto pitää parempana. Ajatella, että on parempi ja tärkeämpi kuin joku toinen. Asettaa itsensä toista korkeammalle. Pitivät itseään häntä parempana, he ajattelivat, että he olivat parempia kuin hän.

Plingplong. Ovikellon ääni.

Potilaaksi, perusmuoto potilas. Sairas, jota hoidetaan.

Purkaus. Irtoaminen kovalla vauhdilla, rajusti. Taustalla verbi purkautua. Lanka voi purkautua, irrota kankaasta. Tulivuori voi purkautua, jolloin siitä syöksyy laavaa.

Ringute/lut, perusmuoto ringutella. Soittaa monta kertaa ovikellolla tai puhelimella.

Rutistanut, perusmuoto rutistaa. Halata lujaa. Puristaa itseään vasten.

Salamarakastuminen. Rakastuminen todella nopeasti. Naimisiin tai kihloihin meneminen, tai samaan asuntoon muuttaminen epätavallisen pian.

Suhtautui, perusmuoto suhtautua. Kohdella. Asennoitua. Käyttäytyä. Se joka suhtautuu työntekoon positiivisesti menee mielellään töihin. Suhtautui happamasti, kohteli huonosti.

Suurkatastrofin, perusmuoto suurkatastrofi. Suuri katastrofi, todella hirveä tapahtuma. Maanjäristys ja tsunami ovat suurkatastrofeja.

Synnyinmaassaan, perusmuoto synnyinmaa. Sinun synnyinmaasi on maa, jossa olet syntynyt.

Särähti, perusmuoto särähtää. Päästää ikävältä kuulostava ääni. Epämiellyttävä ääni särähtää korvaan.

Söpöläiselle. Söpölle ihmiselle tai eläimelle. Söpö on sellainen joka muistuttaa vauvaa, näyttää vauvalta.

Tuttavuuden, perusmuoto tuttavuus. Toisen ihmisen tunteminen.

Uskoutunut, perusmuoto uskoutua. Paljastaa, tunnustaa, kertoa salaisuus.

Vaivihkaa. Huomiota herättämättä. Toivoen että muut eivät huomaa.

Vakuuttanut, perusmuoto vakuuttaa. Painottaa. Luvata, vannoa, että asia on näin.

Vastakysymyksellä. Kysymykseen voi joskus vastata toisella kysymyksellä.

Viiden vanha. Viisi vuotta vanha, viisivuotias.

Villahansikas. Villainen hansikas, käsine, joka on tehty villasta.

Voitonriemun, perusmuoto voitonriemu. Ilo siitä että voitti, onnistui.

Väänsi, perusmuoto vääntää. Taivuttaa, pakottaa toiseen muotoon, epäluonnolliseen asentoon.

Ylipäätäänkin. Myös yleisesti. Se mitä sanottiin yhdestä ihmisestä päti kaikkiin, ylipäätäänkin.

Äkäisesti. Kiukkuisesti. Vihaisesti. Suuttuneesti.

Aidittömän, perusmuoto äiditön. Henkilö, jolla ei ole äitiä.

Äänensävy. Tapa, tyyli sanoa asia. Äänensävy voi olla vaikkapa iloinen, surullinen, vihainen tai innostunut.

Kolmas luku:

Henkan tuntomerkit jakoon!

Missä Henri "Henkka" Kettunen piileskelee?

Haluat varmasti auttaa Kerttua. Ties vaikka Henkka olisi juuri tuo mies, joka tuolla kulkee pihan poikki, kun vilkaiset varmuuden vuoksi ulos ikkunasta. Ties vaikka, sillä ethän sinä sitä vielä voi tietää. Aivan totta, sinulle on toki kerrottava, miltä etsimämme suomalaismies näyttää!

Tehtävämme kannalta on valitettavaa, ettei Henkalla ole mitään silmiinpistäviä tuntomerkkejä. Jossain muussa ympäristössä (kuten Kolumbiassa) hän kyllä pistäisi silmään, sillä kyllähän vaaleat suomalaiset ulkomailla joukosta erottuvat. Henkka on kuitenkin piiloutunut Suomeen - sen verran Kerttukin tietää, sillä Henkka jätti passinsa kotiin.

Henkka on yhtä pitkä kuin suomalaismiehet keskimäärin ovat, noin 180 senttimetriä. Hänellä on siniharmaat silmät ja lyhyt vaalea tukka, ja pieni parta ja viikset, koska parturin mielestä ne sopivat hänelle. Henkka antaa samalle parturille vuodesta toiseen vapaat kädet, ja siksi hänellä on jatkuvasti samanlainen kampaus kuin joka toisella vastaantulijalla.

Henkka on hieman ylipainoinen, mutta ei niin pahasti, että häntä voisi pitää lihavana. Hänen pukeutumistyyliään voisi kuvailla huomiota herättämättömäksi. Hän käyttää juuri sellaisia farkkuja ja paitoja, joita kauppakeskuksista mahdollisimman vähällä etsimisellä löytyy (shoppailu on hänestä naisten harrastus).

Kaiken kaikkiaan Henkka on taustaansa sulautuva mies, jota tuskin kukaan vilkaisee kahta kertaa. (Suomessa.) Ei mikään ihme, jos sellainen on päässyt katoamaan!

Entä missä Henkka yleensä pyörii?

Päivisin Henkka koodaa toimistossa tietokoneohjelmia. Iltaisin hän halailee Kerttua... ai niin, juuri nythän ongelman nimi on se, että ei halaa. Eikä häntä tällä viikolla odoteta toimistossakaan, sillä on talviloma. Mies on vaihtanut vapaalle.

Palatkaamme aikaan ennen Kerttua, päiviin, joina Henkka oli vapaa siviilisäätynsäkin puolesta. Tarttukaamme kampeen ja pyörittäkäämme ajan rattaita taaksepäin.

Sinkku-Henkka pelaa tietokonepelejä ja katselee televisiota. Pari kolme kertaa viikossa Henkka käy ulkoilemassa, usein sisarenpoikansa kanssa. Henkka haluaa toisaalta olla miehen mallina isättömälle pojalle, toisaalta pitää yllä jonkinlaista peruskuntoa. Hän on piinaavan tietoinen siitä, miten epäterveellistä on istua niin paljon tietokoneella.

Koska mikään urheilulaji ei ole onnistunut koukuttamaan Henkkaa, laji vaihtuu alituiseen. Välillä hän ja Jevgeni hiihtävät, välillä luistelevat. Vuoden lämpimämmän puoliskon aikana he pyöräilevät ja rullaluistelevat ja pelaavat jalkapalloa ja koripalloa. Metsässä he ovat monesti käyneet vaeltelemassa. Kaikkein useimmin he käyvät uimassa, joko uimahallissa tai järvessä, sillä uimisesta Jevgeni pitää eniten.

Jos kysyisit Eijalta, millainen Henkka on, hän vastaisi näin:

- Mun pikkuveli on loistoeno Jevgenille, ei paremmasta väliä! Aina se jaksaa lähteä pojan kanssa jonnekin. Kuitenkin Henkka on aina ollut rauhallinen ja kiltti pikkuveli.

Sitten Eijan äänensävy muuttuisi punnitummaksi.

- Oikeastaan liiankin kiltti. Pelkään, että sitä on liian helppo käyttää hyväksi. Henkka jakelee rahojaan ihan liian avokätisesti ja uskoo ihmisistä hyvää silloinkin, kun ne ei sitä ansaitse!

Todennäköisesti hän haluaisi sanoa enemmänkin, tarkentaa sanojaan. Niin hän ei kuitenkaan tekisi, koska Kerttu olisi kuulolla. No, Kerttu voisikin sitten itse kertoa, millainen hänen miehensä on.

- Henkka on huomaavainen, komea, ahkera, antelias - tosi hyvä mies! Kerttu vakuuttaisi.

- Mistä teille tuli riitaa? Anteliaisuudestako? Joko niillä sun veljilläs on työpaikat? Eija letkauttaisi.

- Sä varmaan ottaisit ne ilomielin töihin sun luokse. Yövartijoiksi makuuhuoneeseen, Kerttu sähähtäisi.

Nyt kannattaisi kumpaisenkin pitää suunsa kiinni. Ei pidä leikkiä tulella metsäpalovaroituksen aikaan!

- Ei Henkassa mitään kilometrin pituisia miinuksia ole... mutta eipä ole isoja plussiakaan. Henkka on yksinkertaisesti tylsä!

Hei, tuohan oli Päivin ääni! Mistä hän tänne luikki? Päivi on Henkan eksä. Hän tä meidän ei ehkä pitäisi kuunnella laisinkaan. Vai pitäisikö sittenkin?

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

Ajan rattaita, perusmuoto ajan rattaat. Koneisto, joka kuljettaa aikaa, saa ajan kulumaan eteenpäin.

Antaa vapaat kädet. Antaa toisen päättää itse.

Avokätisesti. Anteliaasti. Avoimilla käsillä, jotka eivät ole puristuneet nyrkkiin.

Ei paremmasta väliä. Riittävä. Niin hyvä, että ei haittaa, jos vielä parempaa ei tule.

Eksä. Entinen rakastettu. Eksäsi on joku, joka oli tyttö- tai poikaystäväsi, mutta ei ole sitä enää. Hän jätti sinut, tai ehkä sinä jätit hänet.

Erottuvat. Ovat erilaisia kuin muut.

Etsimämme suomalaismies. Suomalaismies, jota me etsimme.

Ilomielin. Oikein mielellään. Iloisia ajatuksia mielessä.

Isättömälle, perusmuoto isätön. Sellainen, jolla ei ole isää.

Huomiota herättämättömäksi, perusmuoto huomiota herättämätön. Sellainen, joka ei herätä huomiota, ei erotu joukosta. Näky, joka ei kiinnosta ketään.

Jakelee. Jakaa monelle, antaa sinne ja tänne.

Joka toisella. Ei jokaisella, ei kaikilla, vaan kahdella neljästä, tai neljällä kahdeksasta.

Kampeen, perusmuoto kampi. Kädensija, josta vääntämällä jokin liikkuu tai aukeaa.

Keskimäärin. Matemaattinen tapa ilmaista, että tämä on tavallista ja yleistä, että ei olla ääripäissä vaan keskellä. Jos yksi lapsi on neljävuotias, toinen viisivuotias ja kolmas kuusivuotias, voidaan sanoa, että nämä lapset ovat keskimäärin viisi vuotta.

Koukuttamaan, perusmuoto koukuttaa. Panna koukkuun kiinni, pyydystää koukulla. Hyvin kiinnostava harrastus tai herkullinen ruokalaji voi myös koukuttaa - niitä haluaa aina lisää.

Kumpaisenkin. Kummankin. Molempien.

Kuvailla. Kertoa, millainen joku on.

Kuulolla. Kuulemassa, kuuloetäisyydellä.

Loistoeno. Tosi hyvä eli loistava eno.

Luikki. Liikkui niin, että häntä oli vaikea huomata, nopeasti ja piilossa.

Miinuksia, perusmuoto miinus. Huono puoli, pahe, ikävä luonteenpiirre. Kirjaimellisesti matematiikkaa: neljä miinus kolme on yksi eli 4 - 3 = 1.

Palatkaamme, tarttukaamme, pyörittäkäämme. Me pyydämme itseämme ja lukijaa palaamaan, tarttumaan, pyörittämään.

Peruskuntoa, perusmuoto peruskunto. Sellainen fyysinen eli ruumiillinen kunto, jossa jaksaa liikkua ja pysyy aika hyvin terveenä.

Pihan poikki. Pihan toiselta puolelta toiselle puolelle. Piha menee siinä tavallaan katki, halki.

Piileskelee. On ja pysyy piilossa.

Piinaavan tietoinen. Sellainen, joka tietää jotakin häiritsevää ja kiusaavaa.

Plussiakaan, perusmuoto plussa. Hyvä puoli, hyve, hieno luonteenpiirre. Kirjaimellisesti matematiikkaa, kaksi plus kaksi on neljä eli 2 + 2 = 4.

Pukeutumistyyliään, perusmuoto pukeutumistyyli. Tapa, jolla ihminen pukeutuu. Vaatteet, jotka hän yleensä valitsee.

Punnitummaksi, perusmuoto punnittu. Harkittu, hyvin mietitty. Kirjaimellisesti vaa'alla käynyt, eli paino on tarkistettu.

Puoliskon. Kun jonkun jakaa kahteen osaan, syntyy kaksi puoliskoa.

Pyörii. Menee ympäri. Maapallo pyörii, ja pyörä, mutta kun ihminen käy samoissa paikoissa yhä uudelleen, voidaan sanoa, että hän pyörii näissä paikoissa.

Siviilisäätynsäkinpuolesta. Puolesta-sana tarkoittaa usein ansiosta, johdosta, syystä. Henkka oli vapaa siviilisäätynsäkin puolesta, Henkka sai sanoa vapaaksi myös siitä syystä että hän oli naimaton.

Silmiinpistäviä. Näkyviä, hyvin erottuvia, erikoisia. Niin poikkeavia, että pistävät silmään.

Siviilisäätynsäkin, perusmuoto siviilisääty. Se kertoo, oletko naimisissa, naimaton, eronnut vaiko leski.

Tarkentaa. Kertoa yksityiskohtaisemmin. Syventää. Tarkka ampuja osuu maaliin, tarkka siivooja huomaa kaikki roskat. Se, joka tarkentaa, tekee työnsä vielä tarkemmin.

Taustaansa sulautuva. Maisemaan sopiva, sellainen, joka ei herätä huomiota.

Ties vaikka. Ehkä, kenties.

Tuntomerkkejä, perusmuoto tuntomerkki. Asia, josta ihmisen tunnistaa. Jotakin, minkä takia hän on eri näköinen kuin muut.

Ulkoilemassa, perusmuoto ulkoilla. Urheilla, harrastaa liikuntaa ulkona.

Vaeltelemassa, perusmuoto vaeltaa. Kävellä pitkä matka.

Vaihtanut vapaalle. Lähtenyt lomalle, pois töistä.

Valitettavaa. Harmillista, valituksen aihe.

Varmuuden vuoksi. Kaiken varalta. Siksi että tätä kannattaa kokeilla.

Ylipainoinen. Liian painava, mikä ei ole terveellistä.

Neljäs luku, jossa juodaan kahvia...

Kertulle valkeni nopeasti, miksi Eija oli kutsunut naapurissa asuvan poliisin kylään. Tämä poliisi olisi joka tapauksessa saanut ennen pitkää kuulla kaiken, sillä hän oli Eijan ystävä!

- No, sen jo tarkistin, että ainakaan putkassa Henkka ei oo! Heidi sanoi, kun Kerttu oli kertonut hänelle saman verran kuin Eijallekin.

Tai no, vähän enemmän. Poliisille Kerttu oli tunnustanut, että he olivat tapelleet.

- Me ei koskaan ennen olla riidelty, hän painotti.

- Mistä te riitelitte? Eija kysyi, mutta Kerttu ei vastannut.

Eija kaatoi kupilliset kahvia kummallekin vieraalleen. Kerttu pakotti itsensä juomaan. Hän ihmetteli ties kuinka monetta kertaa, miten suomalaiset saattoivat juoda eniten kahvia maailmassa. Suomalainen peruskahvi oli Kertun mielestä yksinkertaisesti kamalaa. Joka siemauksella tunsi, ettei kahvipapuja ollut paahdettu tarpeeksi pitkään!

Heidi hörppäsi kuitenkin tyytyväisenä kahvia kupistaan, ja sanoi sitten:

- Yleensä kun joku tekee katoamisilmoituksen poliisille, kadonnut löytyy joko kesämökiltä tai sitten sille on jäänyt ryyppyputki päälle. Lähdetään siitä, voisiko Henkka olla teidän mökillä?

- Se on kesämökki. Eihän sinne pääse autolla talvella, ei me olla edes aurattu tietä auki, Eija vastasi.

- Mäkin mietin samaa. Mökille on liian paljon lunta edessä. Eikä Henkka otta-nu autoa, se lähti bussilla, Kerttu sanoi.

- Epätodennäköinen vaihtoehto, siis, Heidi tuumi. - No, mitenkäs on juomisen laita, onko Henkalla tapana ottaa?

Minkä juomisen? Ottaa mitä? Kerttu arvasi, mitä sanaa ei sanottu ääneen.

- Henkka juo vain joskus vähän olutta! hän sanoi.

- Sinähän Henkan tunnet, Eija hymähti, ja Kertulle tuli kummallinen olo, että hän tarkoitti aivan päinvastaista kuin mitä sanoi.

Jatkoa seurasikin.

- Kun Henkka viimeksi erosi, se joi enemmän kuin vähän! Mä ihan järkytyin kun mä kävin sen kotona silloin. Mä keräsin pullot ja sanoin että nyt ryhdistäydyt ja menet tekemään jotain Jevgenin kanssa sillävälin kun mä siivoan!

- Miksi sä sanot "viimeksi erosi"? Ei Henkka ja mä olla erottu, Kerttu muistutti äkäisenä.

- .. .ja se muuten auttoi. Liika juominen loppui siihen, Eija sanoi itsetyytyväisen isosiskon äänellä, Kertusta piittaamatta.

- Kun suomalainen mies masentuu, se aika todennäkösesti juo enemmän ku vähän, Heidi pisti väliin. - Mun puolesta ne sais juoda vähemmän. Arvatkaa, kuinka suuri osa kaikista rikoksista tehdään kännissä? Arvatkaa paljonko mä saan kuulla humalaisten selityksiä siitä miten kurjasti kaikki asiat on... ja miten niitten oli sen takia muka pakko juoda niin paljon että järki lähtee.

Heidi kuulosti äkkiä hyvin vihaiselta. Hän joi vimmaisesti kahvikuppinsa tyhjäksi ja riensi ottamaan lisää.

- Alkoholi on kyllä Suomessa se kolmas pyörä joka vie miehen vielä useammin kuin mikään toinen nainen!

- Taas sä väität että alkoholi on kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä ne miehet kuule osaa ihan selvin päinkin lähteä toisen naisen matkaan! Vika ei ole Alkon hyllyjen vaan miesten korvien välissä. Tai jalkojen, Eija sähähti.

- Mutta juomista ne kehtaa pitää lieventävänä asianhaarana! Heidi huudahti.

Kertun katse liikkui Heidistä Eijaan ja Eijasta Heidiin. He keskustelivat kiivaasti, vaikka olivat kohtalaisen samaa mieltä, eikä kukaan huoneessa esittänyt vastaväitteitä. Kertusta tuntui äkkiä siltä, etteivät he puhuneet toisilleen eivätkä hänelle, vaan itselleen. Kumpikin vanhempi nainen oli syvällä omissa ajatuksissaan ja tunteissaan.

- Kuulkaas, Heidi sanoi lopulta. - Jos Henkka ei oo ilmotellu ittestään iltaan mennessä niin me tytöt lähetään Iltatöihin.

...ja vähän alkoholiakin

"Iltatöi" oli vekkulilla nimellä varustettu baari. Heidi oli valinnut sen siksi, että tiesi Henkan käyneen joskus siellä kavereittensa kutsusta katsomassa urheilumatse-ja. Siellä hän oli Anssinkin kanssa tehnyt kohtalokkaan päätöksensä lähteä Etelä-Amerikkaan.

- Siinä ne olla röhnöttää tuoppeineen. Jättää ipanat vaimoille päästäkseen tänne, sanoi Heidi.

Kertun kriittinen ilme sai Heidin muistamaan, että sekä hän että Eija olivat jättäneet lapsensa hänen miehelleen päästäkseen tänne. Hän punastui. Kerttu katsoi parhaaksi puolustaa Henkan maanmiehiä.

- Suomalaiset miehet on onneksi kuitenkin yleensä tosi kilttejä ja hyviä. Vaikka ne joskus juo.

- Niin, kyllä ne osaa olla niin kilttiä ja hyvää kun pitää nuori tyttö hurmata. Mutta annas olla kun ne kohtaa suomalaisen naisen! Eija sanoi väittelynhaluisena.

Hänen piti puhua aika kovaa, koska kovaa puhuivat kaikki muutkin Iltatöissä. Mutta Kerttu ei ollut ihan kokonaan paikalla. Heidi katseli hoikkaa, tummaa kaunotarta, jolla oli näyttävät rastaletit. Miettiköhän nuori nainen niitä iltoja synnyinmaassa, kun koti oli täynnä niitä Eijan mainitsemia isoveljiä ja heidän heilojaan,ja iloinen musiikki soi.

Tai no, Heidin täytyi kyllä myöntää, ettei hän tiennyt, millaista musiikkia kolumbialaiset kuuntelivat. Se nyt kuitenkin oli totta, että suomalaiseen musiikkiin verrattuna melkein mikä hyvänsä muu musiikki oli iloista.

Heidin poika Jesse tykkäsi kuunnella maailmanmusiikkia. Kerran Heidi innostui ihan jammailemaan pojan huoneesta kantautuneen latinobiisin mukana - ja Jesse oli nauranut ja kertonut äidin tanssineen hautajaismusiikin tahdissa!

Eija ei kuitenkaan antanut Heidin ja Kertun velloa muistoissaan. Hän letkautti:

- Suomalaisen naisen pitäisi olla yhtä aikaa loistoäiti, uranainen, piika ja seksipommi, ja sitten naisen pitäisi vielä ymmärtää, ettei mies kestä selvin päin.

- Kuka sanoo, että pitää? kysyi miesääni. Se kuului viereisen pöydän miehelle.

- Itte te naiset kuulkaa ihmeitä itteltänne vaaditte. Tehän ootte siis aivan ihania ja kauniita ja osaatte vaikka mitä, mutta aina te vaan haukutte itteänne ja stressaatte. Ottakaa arvon naiset, upeet naiset rennosti! mies komensi ja käänsi tuoliaan voidakseen paremmin osallistua naisten keskusteluun.

Kerttu riemastui ja hymyili niin, että valkeat hampaat tulivat näkyviin. Eija mulkaisi häntä paheksuvasti.

- Siksi mä hymyilen kun harvoin Suomessa tullaan mukaan juttelemaan noin. Musta se on kivaa. Suomalaiset puhuu niin vähän toisilleen, jos ei tunneta jo, Kerttu puolustautui.

- Tää on kuule baari, Eija vastasi.

- Niin, kyllä suomalaisetkin suut sitten osaa puhua kun niitä on vähän voideltu oluella, Heidikin varoitti.

- Siinä sä oot kuules aivan oikeassa, mies tunnusti ja otti pitkän siemauksen oluttuopistaan.

- Muissa maissa ihmiset oppii sosiaalisia taitoja pienestä pitäen ihan ilman voiteluaineitakin, Heidi motkotti.

- Sä et näytä voiteluaineita tarvitsevan, mies huomioi, sillä Heidi ei ollut ottanut vielä kulaustakaan siiderilasistaan. - Mutta annas kun mä tarjoan nätille tytölle kun ei sillä raukalla oo vielä mitään.

- Ei kiitos, vastasi Kerttu.

- No mutta miksi ei? Eihän noin nätti tyttö saa kuivin suin olla, mies intti ja suuntasi anovan katseen Kerttuun.

Kerttu näytti hämmentyvän, ja syystäkin. Eijaa alkoi naurattaa. Hänestä tilanne oli huvittava. Heidi potkaisi Eijaa pöydän alla ja pelasti Kertun sanomalla:

- Tämmöistä Suomessa on. Aina on syy juoda, sitä ei kukaan kyseenalaista, mutta auta armias jos joku ei haluakaan juoda, sitä sitten saakin perustella!

- No lähteehän etelän neiti sentään tanssimaan? mies jatkoi sitkeästi. Kerttu pudisti hämmennyksen päältään.

- Mä en oo neiti vaan rouva, tän tässä käly! hän sanoi ja taputti Eijan olkapäätä. Hyvä veto, ajatteli Heidi.

- Ahaa, ymmärrän, ymmärrän... eihän se käly sua renttu-Timpan kanssa tanssimaan päästä, mies vastasi.

Hän väänsi naamalleen pettymystä liioittelevan ilmeen.

- Ja tää on niin surullista musiikkiakin. En mä tämmöstä osaa tanssia, Kerttu lisäsi. - Miksi suomalaiset tykkää niin kovasti itkemismusiikista?

- Itkemismusiikista? Eija toisti Heidin alkaessa hihittää. - Jääkää te tänne pillittämään, mä meen pissalle.

- Pitääkö Suomessa aina kertoa, miksi menee vessaan? Kerttu kysyi, kun Eija raivasi itselleen tietä mahtuakseen naistenhuoneeseen.

Nyt sekä Heidi että Timppa purskahtivat äänekkääseen nauruun.

- Te vaan nauratte, vaikka baari itkee. Siis kuunnelkaa nyt tätäkin laulua, Kerttu pyysi Heidiltä ja Timpalta, ja kolmikko hiljeni jukeboksista kantautuvan kappaleen kertosäkeeseen:

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen, voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois, vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Jukeboksi hiljeni tyystin. Eijakin näytti juuttuneen vessaan. Kertun nuorilla kasvoilla loisti nyt pidättelemätön tiedonhalu, ja Heidin mielestä hän oli huolestuttavan kaunis. Ei ihme, että tuo Timppa tuossa kärkkyi tyttöä. Puoliksi laulaen Kerttu ihmetteli:

- Miksi aina lauletaan, että oltiin rakkaudessa suuria eikä olla rakkaudessa suuria? Onko aina totta että täällä Pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla ja tunteet tappamalla rikki repii sydämen? Mä tulen niin surulliseksi kun mies laulaa että mä olin ennenkin ollut niin yksin, en muusta tiennytkään, hetken soihtuna loistit mulle valon pimeään... Sen kunpa joskus ymmärtää vain vois, miksi kaikki kaunis aina häipyy pois, nyt vain toivon mielenrauhaa päivään nousevaan.

- Tarkkakorvainen tyttö! Taidat kuunnella paljon suomalaista musaa, Timppa ihaili.

- Se on hyvä tapa oppia kieltä. Että kuuntelee musaa, Kerttu sanoi.

- Kerttu onkin oppinut hämmästyttävän nopeesti suomea. Se on sentään ollut täällä vasta, mitä, kaheksan kuukautta, Heidi kehui.

- Vai että Kerttu? Timppa sanoi, ja livahti jonnekin.

- Pitäskö meidän valita tosta jukeboksista jotain ilosempaa musaa, Heidi ehdotti, mutta juuri silloin naisääni kuulutti mikrofoniin:

- Ja nyt jatkamme karaokea... Seuraavaksi meille tulee laulamaan Kerttu. Aplodit Kertulle!

Seuraavassa hetkessä Kerttu oli noussut televisioruudun eteen laulamaan mikrofoniin:

- Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla, katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan...

Vaan mikäs siinä! Kuka tahansa saattoi kuulla, että laulu oli tullut Kertulle Suomessa vietettyjen kuukausien mittaan tutuksi. Ja tyttö lauloi hyvin ja tunteella! Heidi olisi voinut lyödä vetoa, että juuri sinä iltana Kertun oli helppo eläytyä kappaleen sanoihin koko sydämestään.

Kun Kerttu pääsi kertosäkeeseen, Heidi, Timppa ja jopa Eija olivat tulleet seisomaan hänen lähelleen, ja he lauloivat mukana (Timppa tuoppi kädessään ja olut loiskuen):

- Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden, ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

Annas olla. Odota, niin asiat muuttuvat vielä erilaisiksi kun luulet.

Anovan. Pyytävän. Kerjäävän.

Arvon naiset. Hyvät, hienot, arvokkaat naiset.

Aurattu, perusmuoto aurata. Poistaa lumet auralla.

Ei puoliakaan. Ei edes puoliksi.

Eläytyä. Kuvitella tarkasti. Näytellä.

Ennenpitkää. Jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin.

Epätodennäköinen. Jotakin mitä ei luultavasti tapahdu. Niin tuskin käy.

Halla. Lämpimään aikaan iskevä yllättävä pakkanen. Halla voi ruhota sadon, tappaa kasvit, joita ihmiset viljelevät. Halla on siis ikävä asia, se kun haave menee pilalle, kun toive ei toteudu.

Haukutte, perusmuoto haukkua. Moittia. Puhua ilkeästi tai kriittisesti. Syyttää. Myös koirat haukkuvat.

Hautajaismusiikin. Hautajaisissa soitettavan musiikin.

Heilojaan, perusmuoto heila. Rakas. Tyttö- tai poikaystävä.

Hymähti, perusmuoto hymähtää. Kertoa asia, josta ei pidä, lyhyesti ja pahantuulisesti. Tuhahtaa.

Hyvä veto. Taitavasti tehty. Hyvin keksitty.

Hämmentyvän, perusmuoto hämmentyä. Mennä hämilleen. Ihminen, joka ei enää tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, on hämmentynyt, hämillään, hämmennyksen vallassa.

Ihmeitä, perusmuoto ihme. Uskomaton tapahtuma tai teko.

Intti, perusmuoto inttää. Sanoa tai pyytää jotakin uudestaan, vaikka toinen on sanonut olevansa eri mieltä.

Itsetyytyväisen, perusmuoto itsetyytyväinen. Itseensä, omiin tekoihinsa tyytyväinen.

Jammailemaan. Heilumaan tai tanssimaan, ehkä myös soittamaan musiikin mukana.

Joka tapauksessa. Kuitenkin. Vaikka asiat olisivat toisin, näin tapahtuisi silti. Tämä poliisi olisi joka tapauksessa saanut kuulla kaiken tarkoittaa, että Eija olisi kertonut tälle poliisille kaiken vaikka tämä ei olisikaan ollut poliisi.

Jos ei tunneta. Jos ei olla jo tuttuja, jos ei jo tiedetä, kuka toinen on.

Juomisen laita. Juomiseen liittyvät asiat.

Järki. Äly, kyky ajatella.

Kantautuneen, perusmuoto kantautua. Kuulua kauempaa. Ääni voi kantautua vaikkapa huoneesta toiseen, tai sisältä ulos.

Katoamisilmoituksen, perusmuoto katoamisilmoitus. Kun huolestunut perhe ilmoittaa, että joku sen jäsen on kadonnut.

Katsoi parhaaksi, perusmuoto katsoa parhaaksi. Miettiä, että mikä on paras tapa toimia, mitä nyt pitäisi tehdä.

Kertosäkeeseen, perusmuoto kertosäe. Laulun se osa, jota toistetaan eniten.

Kohtalokkaan, perusmuoto kohtalokas. Koko elämän muuttava.

Kolmas pyörä. Ylimääräinen ihminen tilanteessa, jossa ihmisiä tarvitaan vain kaksi.

Kriittinen. Arvosteleva. Kriittinen ilme on kuin kysymys: miksi näin?

Kuivin suin. Kuivalla suulla, ilman juotavaa. Ilman alkoholia.

Kyseenalaista, perusmuoto kyseenalaistaa. Kysyä, onko jokin oikein, tarvitaanko jotakin todella vai luulevatko ihmiset vain niin.

Kärkkyi, perusmuoto kärkkyä. Haluta päästä eteenpäin, liikkua kärsimättömästi, malttamattomasti paikoillaan.

Käyneen. Tiesi Henkan käyneen, tiesi, että Henkka oli käynyt.

Latinobiisin. Latinalaisesta Amerikasta tulevan laulun.

Letkautti, perusmuoto letkauttaa. Sanoa jotakin nokkelaa, hassua, vähän ilkeääkin.

Lieventävänä asianhaarana, perusmuoto lieventävä asianhaara. Ymmärrettävä syy, miksi joku teki väärin.

Liioittelevan, perusmuoto liioitella. Huijata, että on enemmän kuin onkaan. Teeskennellä. Lapsi, jolla on vain ihan pieni naarmu, voi liioitella kipua ja huutaa oikein kovaa, koska hän haluaa äidin syliin.

Loiskuen, perusmuoto loiskua. Kun vesi tai muu neste liikkuu ja osuu johonkin, tai lentää pois jostakin, se loiskuu.

Loistoäiti. Tosi hyvä eli loistava äiti.

Lyödä vetoa. Se, joka lyö vetoa, on vedonlyöjä. Hän on mielestään oikeassa jostakin epävarmasta asiasta niin varmasti, että pelaa rahasta. Jos vedonlyöjä on oikeassa, hän ansaitsee näin enemmän rahaa, jos väärässä, hän menettää rahaa.

Maailmanmusiikkia. Sellaista musiikkia, jota radioasemat eivät yleensä soita ja jossa on mukana jonkun kansan ikivanhoja musiikkiperinteitä.

Maailman ääriin. Todella kauas. Kirjaimellisesti maailman toiselle puolelle, mantereen viimeiselle rannalle.

Maanmiehiä. Samasta maasta tulevia ihmisiä. Saman valtion kansalaisia.

Mahtuakseen. Että mahtuisi.

Motkotti. Arvosteli, moitti, haukkui.

Mulkaisi. Katsoi nopeasti ja vihaisesti, silmät suurina.

Naistenhuoneeseen. Naisten vessaan.

Nähden, perusmuoto nähdä. Lapsen nähden, niin että lapsi näkee. Pohjantähden nähden, niin että Pohjantähti näkee.

Näyttävät. Komeat. Huomiota herättävät.

Oluttuopistaan, perusmuoto oluttuoppi. Suuri lasi tai muki, josta juodaan olutta.

Paahdettu, perusmuoto paahtaa. Lämmittää ruokaa ilman vettä esimerkiksi paistinpannulla, tulessa tai leivänpaahtimessa.

Paheksuvasti. Arvostelevasti, kiukkuisesti. Paheksuva ihminen haluaa sanoa toiselle "et saa tehdä noin".

Painotti, perusmuoto painottaa. Sanoa jotakin tärkeää niin, että toinen ymmärtää sen olevan tärkeää.

Peruskahvi. Tavallinen, arkinen kahvi.

Pidättelemätön. Sellainen, mitä ei voi pidätellä, ei estää.

Pienestä pitäen. Lapsesta asti.

Piika. Palvelija, joka esimerkiksi siivoaa ja tekee ruokaa toisen kotona.

Pillittämään. Itkemään.

Piittaamatta. Välittämättä, huolimatta. Eija sanoi Kertusta piittaamatta, Eija ei välittänyt siitä että Kerttu kuuli.

Pohjantähden alla. Pohjoisessa maassa, missä ei sään takia ole aina niin helppoa. Esimerkiksi Suomessa. Kaikkien suomalaisten tuntema kirjasarja on nimeltään Täällä Pohjantähden alla ja siinä kerrotaan miten vaikeaa Suomessa oli elää ennen kuin Suomesta tuli rikas maa.

Punastui, perusmuoto punastua. Kun oikein nolottaa, vaaleaihoisen ihmisen kasvot muuttuvat punaisiksi. Hän punastuu.

Purskahtivat. Päästivät nopeasti, räjähtävästi ulos jotakin. Juoma voi purskahtaa ulos pullosta, jos pullo hajoaa.

Päivään nousevaan. Alkavaan päivään. Ajatus on, että päivä nousee esiin auringon mukana.

Päästäkseen tänne. Että he pääsisivät tänne.

Raivasi. Teki tilaa.

Rastaletit. Jos sinulla on sukujuuret Afrikassa ja kiharat hiukset, etkä leikkaa niitä, ne kasvavat itsestään rastaleteiksi.

Rennosti. Vapautuneesti, mukavasti, rauhallisesti.

Renttu. Mies, johon ei kannata luottaa. Rentut pitävät usein paljon alkoholista eivätkä käy töissä. Heillä ei aina ole asuntoa.

Riemastui. Tuli iloiseksi.

Riensi, perusmuoto rientää. Tehdä nopeasti ja halukkaasti. Kiiruhtaa.

Ryhdistäydyt, perusmuoto ryhdistäytyä. Luopua pahoista tavoista, alkaa elää parempaa, hyveellisempää elämää. Kirjaimellisesti tämä tarkoittaa ryhdikkään asennon ottamista eli selkä suorana olemista.

Ryyppyputki. Kun ihminen juo päivästä toiseen aina vain lisää alkoholia, eikä halua, että humala katkeaa.

Röhnöttää. Olla tosi rennossa asennossa. Puoliksi maata, puoliksi istua.

Seksipommi. Viehättävä nainen, jonka koskettamisesta monet miehet haaveilevat.

Selvinpäin. Ilman alkoholia. Raittiisti.

Siemauksella, perusmuoto siemaus. Sen verran juotavaa kun kerralla otetaan suuhun.

Sosiaalisia taitoja, perusmuoto sosiaaliset taidot. Sosiaalisia taitoja tarvitaan ystävystymiseen, keskustelemiseen, toisten ihmisten kanssa pärjäämiseen.

Stressaatte, perusmuoto stressata. Olla huolissaan, hermostunut. Murehtia.

Suomalaiseen musiikkiin verrattuna. Kun ajatellaan suomalaista musiikkia ja mietitään, miten se eroaa muusta musiikista.

Syystäkin. Sille oli hyvä syy.

Sähähti, perusmuoto sähähtää. Sylkeä sanat vihaisesti suustaan.

Tai no. Kun on tunnustettava eli myönnettävä, ettei asia nyt ihan tarkalleen ole niin kuin juuri sanottiin.

Tarkkakorvainen. Sellainen, jolla on tarkat korvat.

Tiedonhalu. Halu saada tietää.

Ties kuinka monetta kertaa. Sama on tapahtunut jo niin monta kertaa, ettei enää tiedetä, kuinka monta.

Tyystin. Kokonaan.

Uranainen. Nainen, joka tekee paljon töitä, ansaitsee luultavasti paljon rahaa ja ylenee korkeaan asemaan, vaikkapa pomoksi. Uranaisen vastakohtana pidetään kotiäitiä, joka ei ansaitse rahaa vaan hoitaa lapsiaan kotona.

Urheilumatseja, perusmuoto urheilumatsi. Ottelu, kilpailu.

Valkeni, perusmuoto valjeta. Muuttua valoisemmaksi, kirkkaammaksi. Myös ajatukset voivat valjeta, kun ymmärtää ja oppii uusia asioita.

Kertulle valkeni, Kerttu ymmärsi. Päivä valkenee, kun aurinko nousee.

АЛЕКСАНДР ДЕМЬЯНОВ